Avaruuskuvat

Nykyisin tähtiharrastajille on tarjolla monia erilaisia kapeakaistaisia suodattimia ja niitä käyttäviä laitteita. Näistä mainitsen esimerkiksi CaK-lisälaiteeen, jolla voi valokuvata Aurinkoa lähiultraviolettivalossa. Sen läpäisemä aallonpituus on 393,4 nm ja kaistanleveys vähemmän kuin 0,24 nm. Lyhenne nm tarkoittaa nanometriä ja yksi nm on miljardisosa metriä. Käytetty aallonpituus on sen verran lyhyt, että ihminen ei sitä pysty näkemään, joten lisälaitetta voi käyttää ainoastaan valokuvaamiseen. Jos visuaalisesti yrittää havaita sillä, näkyy korkeintaan jotain siniviolettia himmeää valoa, mutta näkyvää kuvaa siitä ei synny. CaK-lisälaiteella saa näkyviin Auringosta aktiiviset alueet pilkkuineen. Tämä on erityisen mielenkiintoista silloin kun aktiivinen alue, jossa ei vielä ole pilkkuja, voimistuu nopeasti. Tällöin voi odottaa suurella todennäköisyydellä uusien pilkkujen ilmaantumisen. Vastaavasti aktiivisen alueen himmeneminen tai alueen pieneneminen, vaikka edelleen olisikin pil...

Tähtitaivasta ajateltaessa useinkaan ei tule mieleen, että myös päivällä näkyy ainakin yksi tähti, Aurinko. Aurinko on niin lähellä (n. 150 000 000 km) että pystymme siitä erottamaan hyvin paljon yksityiskohtia. Tavallisen harrastajan havaintovälineillä on mahdollista havaita vain 1 000 km kokoisia rakenteita. Ja näitä Auringossa riittää ja ne muuttuvat jatkuvasti. Kahta täysin samanlaista Aurinkoa ei ole, sillä muutokset ovat hyvin nopeita, sitä nopeampia mitä pienemmistä muutoksista on kyse. Hienoimpia yksityiskohtia tähtiharrastajille ovat varmasti auringonpilkut, joiden määrä, koko, muoto ja monet muut yksityiskohdat vaihtelevat hyvin paljon päivästä toiseen. Auringonpilkut ovat magneettikentän aikaansaamia ilmiöitä ja niiden määrä kuvastaa myös Auringon aktiivisuutta: mitä enemmän on pilkkuja, sitä aktiivisempi Aurinko on. Aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa ja siihen liittyy myös globaalin magneettikentän noin 22 vuoden jaksollisuus. Magneettikentän suu...

Aloitteleva tähtikuvaaja suuntaa varmasti kameransa ja kaukoputkensa ensimmäiseksi Kuuhun. Hienoa, sillä Kuu on kokonainen maailma, joka pitää pinnalla mitä hienoimpia yksityiskohtia. Lisäksi kuunvaiheet luovat aina uutta havaittavaa ja valokuvattavaa. Lisäksi Kuun etäisyys ja libraatio vaihtelevat, joten uskallan väittää, että Kuun on jokaisella kuvauskerralla erilainen. Menemättä tällä kertaa sen tarkemmin yksityiskohtiin kuukuvauksen saloihin, liitän tähän postaukseen pari valokuvaa, jotka olen ottanut kotipihaltani Nikon Coolpix P950 kameralla. Kamera sopii mainiosti Kuun valokuvaamiseen pitkä efektiivisen polttovälinsä ja optisen laatunsa ansiosta. Onpa kamerassa erityinen Kuukuvaus asetus, vaikka se tallentaakin kuvat vain jpg-formaattiin. Itse kyllä kuvaan ja tallenna kakki kuvat raw-formaattiin, jotta mahdollisimman laaja kuvien jälkikäsittely olisi mahdollista. Näidenkin kuvien alkuperäinen muoto on siis raw-formaatti. Kuuta kuvatessa voi myös käyttää kuvien pinoamista, ...

Sumu M42 sijaitsee Orionin tähdistössä, ns. Väinämöisen viikkateen varressa tai Orionin miekassa. Sumu on sen verran kirkas, että se näkyy paljain silmin hieman utumaisena, tähteä muistuttaen. Orionin sumu on tähtiensyntymisalue, jossa on runsaasti nuoria kirkkaita tähti, joiden ympärillä on planetaarisia sumuja. Sumulle tyypillisen ulkonäon antaa punaisena hehkuva ionisoitunut vetykaasu ja kirkkaiden tähtien valoa heijastavia pölyjä ja etenkin sumun pohjoisosassa myös pimeä sumu. Orionin sumu sijaitsee 1 350 valovuoden etäisyydellä ja on näin lähin tähtiensyntymisalue. Sen iäksi on määritetty noin 100 000 vuotta. Osa siinä syntyneistä tähdistä on suuri ja hyvin kuumia, jotka säteilevät voimakkaasti uv-valoa. Tämä uv-valo ionisoi sumun vetyä, joka puolestaan antaa sumulle sen tunnetun ulkonäön. Sumun keskellä on kirkas neljän tähden muodostama ryhmä, jota kutsutaan trapetsiksi. Sen tähdet ovat kirkkaita O- ja B-spektriluokan tähtiä ja näin ollen hyvin kirkkaita. Tämä tuottaakin vaikeuk...

Tässä blogissa esittelen joitakin ottamiani tähtivalokuvia, joita olen vuosien varrella ottanut. Suurin osa kuvistani on Auringosta ja Kuusta, mutta jokunen muunlainenkin kuva on joukkoon päässyt. Tarkoituksenani on esitellä kuvattavat kohteet ja hieman kertoa siitä, miten kuvat ovat syntyneet. En pidä itseäni mitenkään loistavana kuvaajana tai todellisena asiantuntijana, mutta kuvia voi ottaa kuka tahansa. Jospa sinäkin, hyvä lukijani, innostut esimerkistäni kuvaamaan tähtitaivaan hienoja kohteita. Siihen kuluu aikaa ja "tupakkia" mutta toivottavasti tulokset ovat myös ennenpitkään  tyydyttäviä ja jotakin antavia. Orionin sumu M42 on tähtiharrastajien yleisimmin valokuvaama sumu. Näin siksi, että sen laaja, kirkas ja näyttävän näköinen. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta, sumun onnistunut valokuvaaminen edellyttää jonkinasteista tietoa tähtivalokuvaamisesta, laitteiden hallintaa ja kuvankäsittelytaitoa.  Oheinen kuva on otettu suurella kaukoputkella (Ø 500 mm) joten älä ...